---

Nämä hampaat, jotka äänelläni puhuvat

Eivät kertoneet totuuksia

Eivätkä estäneet eläviä

Vaikka halusivat varoittaa tulevasta

En enää kaipaa raivoa

En suurta surua

En voimia, jotka kantavat

Hiljaisuuden rauhasta haluan syntyä

Kun kohina viimein loppuu

Voin elää kaiken jälleen uudelleen

Muistaa kaiken tähdistä

Silloin, kun olin vielä uni muiden toiveissa

Keskellä rakenteen ja värien

Kokea kaiku suurien tiedosta

Nähdä vielä kerran monoliitit

Sekä ymmärtää niiden tarkoitus

Täällä voin viimein kuolla ja elää