Haaskoja ja lokkeja, ihmishaaksirikkoja Sumu rantaviivalla siivilöi freoniaaltoja Mantereet kai liikahtivat, meri metrejä vajosi Suuri sininen vetäytyi jattiläisaalloksi Ekokatastrofi Humaani tsunami Evoluution sykli Edessä epilogi Vesi vetäytyy, vesi vetäytyy, aika paeta, lähtölaukaus Vesi vetäytyy, vesi vetäytyy, varmin keino päästä hengestään on jäädä rannalle makaamaan Neljä päivää, juoksu ylämäkeen jalkuu, on korkealle ehdittävä Kolme päivää, liike lihakset rikkoo, veri happona kuohuu Kaksi yötä matkaa on, rajat ja raajat on auki, ei passeja tarvita, sillä lentokentän päähän pääsi puolet Loput on kuolleet Kramppaavilla jaloilla raavittiin kalkkiviivoja Ei ollut enää tunteita, vain kooma ja amok-juoksua Rannekello, pulssimittari, rakennekynnet, vahvin voittaa Merkkikengät tahmeina kynsien haljettua Tien vasempaan laitaan köyristyivat nuo, jotka uskossaan katseensa ylös luo Taikauskon, kiihkoilun ja vainon sain jättää taakseni, kun toisen laidan hain Oikealla ylpeät laulaen hoki: "Sankari kuollessaan on paras toki" Marssivat ankat jonossa vesirajaan Me muut, me muut juoksimme keskeltä ja lujaa Kuolemasta kuolemaan antibiootit estivät yhä uudestaan Haluan levätä, en juosta enää, kliimaksien intervallit jättää Vedän happea ja ehkä jaksan metrin Juhlistaisin lepoa, kuolemaa, ei, ei, haluan sittenkin taistella kilpailussa täällä Hukkuvan planeetan pinnan yllä "Edessä lauma lentokoneita viimeisellä suoralla Lennän joukon kärjessä länteen Allamme vesi halkoo maan, jää murskautuu, rajat huuhtoutuvat Kalliot luisuvat mereen, muta puhdistaa rannat kellujista Höyry polttaa vuorten eläimet Loppuräjähdys"