---

Minkä kuolema on yhdistänyt

Sitä ihminen älkööt erottako

Karheat rappuset vievät alas

Kellarin kynnykselle

Olen täyttävä valamme

Alttarillasi kromisella

Pois sydämeeni siintynyt syys

Elää muistosi kuin elää iäisyys

Sylissäni jälleen lepäät

Olet seestynyt

Suostuvainen

Rakkaus on kylmenneenkin syli

Rakkaus on turva hiljainen

Tulkoon nälkä

Tulkoon puutos

Tulkoon pimeys alle maan

Me täytymme kielletyllä

Pian olemme täynnä

Kuin vaha kynttilän valun katsellessasi

Sielun peileille syötävän kauniille

Rakkaus on kylmenneenkin syli

Rakkaus on turva hiljainen

Tulkoon nälkä

Tulkoon puutos

Tulkoon pimeys alle maan

Me täytymme kielletyllä

Pian olemme täynnä

Me olemme tabu

En ollut koskaan katuva mies

Etkä sinä enään nainen

Ja kun palaan vielä päälle maan

Palan sinusta mukanani vien

En salli nälän tästä kasvaa

En salli tuntеidemme viiletä

Ylitän kynnyksеn

Rakkaus on kylmenneenkin syli

Rakkaus on turva hiljainen

Tulkoon nälkä

Tulkoon puutos

Tulkoon pimeys alle maan

Me täytymme kielletyllä

Pian olemme täynnä

Rakkaus on kylmenneenkin syli

Tulkoon nälkä

Tulkoon puutos

Tulkoon pimeys alle maan

Me olemme tabu