Älä ikinä talttaa teesejä kiveen Älä järkesi valtaa vaihda Oppien ohueen lehtikultaan Äläkä kehota pitämään nimeäsi auktoriteettina Vain lammas niin sudeksi itsensä vaatettaa Nyt kun Brutuksen veitsellä katkaisen sinetin Sinetin portilla muistipalatsiin Saumat ratkon fasaadin hunnun Palautan kylmän marmorin tunnun Tutut ovat sen kasvojen uurteet ja mykät holvikaarien kaiut En palannut ilman syytä Palatsilta omaa nimeäni pyydän Soinnut salpojen Tunteet lukkojen Muistan kymmenen On huoneita kryptien Hampaat karmien Kielet kynnysten Ne ovat minun, olen aave sen Melodia suun vaienneen Ovien sahalaitakuvioidut karmipuut Raameillaan kirskuvat Kuin kuolleet suut Ainoaa hyvää käskyä Käskyä muistaa Tulin itseäni huoneista etsimään Murtaudun jokaiseen Myös siihen viimeiseen Nimeämättömään Jotta tiedän minkä poltan Ja minkä salpaan uudelleen Soinnut salpojen Tunteet lukkojen Muistan kymmenen On huoneita kryptien Hampaat karmien Kielet kynnysten Ne ovat minun, olen aave sen Melodia suun vaienneen Vaienneen Soinnut salpojen Tunteet lukkojen Muistan kymmenen On huoneita kryptien Hampaat karmien Kielet kynnysten Ne ovat minun, olen aave sen Aave sen Hampaat karmien Kielet kynnysten Ne ovat minun, olen aave sen Melodia suun vaienneen