---

Elämäni kevät kuin sulaa hulluutta

Kuljen aamutaivaan alla

Silmät soikeina, jalat rakoilla ja

sydän hakkaa kahtasataa

Oli pakko - Vaihdoin suuntaa

palaan polkuni jälkiä, nyt on kiire

päivä nousee sittenkin...

nyt tiedän mitä sanoa!

Mieleni maisemassa ainoat maamerkit

ovat jättämäni syvät arvet

Juoksen ja koetan suunnata kotiin

mutta kuljen ristiin, eksynyt poika

Sulavat tunteet jäätyvät jälleen,

Pahoja sanoja ja askel painaa

Mustavalkoiseen maailmaan

tahdon kuitenkin palata ja huutaa

VIHAAN SINUA IHMINEN

JÄLJITIN SEN, JÄLJITIN SEN

KADONNEEN LAUSEEN

VIHAAN SINUA IHMINEN

EI MINULTA ITÄÄN PUUTU

NÄILLÄ MENNÄÄN, EI

MIKÄÄN MUUTU

VIHAAN SINUA IHMINEN

KADONNEET KOLME SANAA, EN

AIO ENÄÄ VAIHTAA SUUNTAA

Takalukossa on ovi,

kynnys on ylitetty viimeistä kertaa

mennen talven lumia kaikki,

Päivä kääntyy ehtoon puoleen,

minä käännyn selin ja isken tulta koska

jalkoja vieläkin paleltaa... mutta ei kauaa

Ei askeltakaan, ei sanoja

en löydä enää tarvetta karata

Jos totuus ei pala tulessakaan

oli paluuni oikein ja puhe turhaa