---

Vanhat virret kaukaa raikaa

Käymme Kalmosaaren rantaan

Paljon kärsinyt matkamies

Pääsi pimeydestään

Vitsaköysin kiinnitetty arkku pitkään korentoon

Ja monin miehin kyläläiset kantamassa lepoon

Itkijänaiset veisaavat nyt laulujaan

Kun vainajaa saatetaan syntyisten matkaan

Pimeä ja iloton oli kurjan ehtoopuoli

nyt omakuntaisten on hästä pitämänsä huoli

Ei enää jaksanut kulkea

Almuansa anella

Sokeana kylän töillä ansaita

Edes ateriaansa

Usein pitkät tunnit viettää sai

Yksinäisyydessään

Sillan alta kuulla saattoi

Rohisevaa yskäänsä

Vaan syntyhiset viimein alkoi hälle korvaan kuiskimaan

Joko rukouksiin vastauksen kurja viimein saa

Aika syntysien joukkoon kauas on nyt matkustaa

Nyt on Kalmosaaren kivikkoinen kumpu leposijanaan