Kun taivaskin sammuu Ja ehtoo laskeutuu Utuiseen veteen. Hitain vedoin airon Jälkeen joka vedon Jättäen pyörteen. Ja laineiden valkeat vaahtopäät kulkevat, Ennen kuin kiireesti rannoille lyö. Ja saarilta honkien siluetit nousee Kätkien karikot rannoilta sen. Soi äänensä surullinen Yllä järven synkän hiljaisen. Mustakurkku-uikku kupeet sen, Ovat niin ruosteen punaiset, Viikatelintu!... Nyt kylminä öinä, nähty miehen hahmon vaeltaa rantoja. Mustakurkku-uikku olallaan istuvan, he kertovat sen.