Kun päivän yötä odottaa Vaan hämärä ei alakkaan Silloin yö vie toisen Ja aamua ei näe kumpikaan Vaan kelois tunto tulevan? Hetken viimeisen sen kumaran Kellois ehtyy aika odotan Se lepo on tuon kulkijan Käy Kalmistoon näkyy pää taipaleen Käy Kalmistoon päättyy päivät voipuneen Käy Kalmistoon näinkö loppuu jo tää? Käy Kalmistoon elo luita kylvää maan poveen routaiseen Koht' ei laulu tuuleen tartu no ei vartu, no ei pieninkään Syvän järven pohjaan sortu Unohtu, ihan yksinään. Ken kyntäjän viittaa sovittaa maan rakoseen hän itse joutaa. Huono kirveellä niittää itse taipuu ja kuolo kiittää Kuka kirvestä käyttää? Alla puuta no vaiko luuta? Ken sillä oikeutta jakaa Sen verellään suapi maksaa Janona elo vaiko kuolo Onko luoja vai suruntuoja? Kirves kalloon kolahtaa Musta kuolo päähän koppaa Käy Kalmistoon näkyy taipaleen pää.... Käy Kalmistoon päivät unholaan jää.... Käy Kalmistoon näinkö loppuu tää? Käy Kalmistoon elo luita kylvää maan poveen routaiseen