Hiljaa kuin varjo takanani hiivit Aamunkoittoon kätket katseesi Sinä olet viikate joka siipeni leikkaa Minä olen hurmeista kauraa jonka katseesi niittää Pelon tiellä kuljen ja se pelko on yksi: elämä Sinä olet se kylmä perkele joka sydäntäni jäätää Kaikki on valkoista, vain vereni sitä värjää Musta varjosi minut pimeään jättää Talvituulilla suruvirttä soitat Sinä olet halla joka minut kuihduttaa Sinä olet tuki joka taivaan polttaa Minä olen se jumala joka sinut loi Kuolevaisten kauhuissa, painajaisissa olet kanssani Kun soivat unien mustat urut Ja tuovat mukanaan kaikki menneet surut Kaikki onnelliset loput sirpaleina jalkojeni juuressa Kaikki katoaa tyhjyyteen Lopussa olet vain sinä, vapauttava kuolema En tahdo enempää nähdä, vaan kaiken unohtaa Kaikki muistot hyvyydestä sinä poltat vihassa Kaikki katoaa yön mustaan syleilyyn Unen korpimailla, tuhannessa tuulessa Sinä kannat minua kohti lopun aikaa Routaisesta maasta tuhon pimeyteen Satää tulta maahan joka jalkojeni alla kuihtuu Veden muuttua vereksi joka ruumiistani pakenee Sinä olet se joka kaiken tuhoaa