Yön musta öljy haavani parantaa hämärän harmonia sieluni elähdyttää kalmo loiste kuun silmissä sikiää majesteetti manalan kohti aamunkoita Kuinka kosketan kylmyyden ydintä mihin johtaa polku käymätön kuinka avaan portit tuonelan mistä löydän sanat saattavat Vesiin verta synkempiin nyt käyn ei polku enää kanna, vain hukuttaa syliin synkän kylmyyden annan ruumiini on vain yksi suunta; alaspäin Tuonen virtaan käyn kuolon pirtaan jään