Kuilun yli näen, olet tullut takaisin Tahdot sillan kerran viimeisen ylittää Tuhat tulisieluista sinua saattaa Jätit jäisen maan ja kalmot manalan Meistä kumpainenkin tietää Ei veljet kohtaloaan paeta voi Alla suuren puun Eli rauhassa rinnakkain yhdeksän maailmaa Etiäisiä kai vain painajaisiksi toivottiin Lopun talvena me unohdamme siteet Veriteoin vaimennamme toistemme perheet Herätämme maailmantappajan Sulan kiven vuoteestaan Siis juoskaa taloon kultaiseen Säälimättä yössä tappaa saatte Kilpisalit aasain tuhkaks polttakaa Pidot viimeiset näin tanssikaa Sillan päässä portit aukaistaan Sotaan marssitaan näin rinta rinnan Jos soi pronssitorvi kerran viimeisen Soi se voimalla tuhannen ukkosen Koidon kevät on nyt muisto vain Kuiskaus tuulessa näille kauhun kentille vaimenneen Viimeinen aalto iskee, siis rivit korjatkaa Voimilla väkevien kunnniasta kuolemaan Katso ylhäälle tarkoin, kuinka repeää taivas Alas valuu tuhansien pirujen tulva On kärjessä hän, joka terästään pieksee Lopun roihun, rikinkatkun, kuoleman lahjan Ja siinä jäisessä veessä veljet elotta kelluu Mätinä viimein huuhtoutuen rantaan Vielä viimeiset jaksaa vaivoin toisiaan tappaa Aikamme koittanut on Tämänkö vuoksi Itseni saarnen runkoon ripustin? Sokaistuin vain, jotta näkisin Kuinka kurjaan nieluun sammuu sukuni Susi savun turvin saalistaa Kantaisän maahan kylmäks kaataa Käärmeen myrkkyyn kaatuu herra vasaman Ja käärme lujaan iskuun vasaran Tulvat tulla jo saa Näin vaipuu laulu suuren pohjolan