Ei täällä ole ketään Vain tyhjyys huokaa Suuren rotkon nieluun aika pysähtynyt on Vuorilta näin, virrat alas vaelsi Vastavoimat kohdatakseen sydämessä tyhjiön Löi jää ja tuli kättä, syntyi ensimmäinen olento Kolossi jok' jälkeläisistä uneksi Siitti monta jumalaa uuden maailman Nosti jättejä suolaisesta jäästä Lopulta surmansa sai Jälkeläiset elonsa ottivat Ruumiinosillaan ja raajoillaan Saivat maailman ehyeksi rakentaa Veresi annoit ulapaksi aavojen Kuohaksi koskien Lihasi ja luusi vuoriksi Perustaksi korpimantujen Anna vielä metsät hiuksistasi Ajatuksistasi taivaan sininen Kallosi maailman kanneksi Korkeuksia kannattelemaan Piirtyy taivas, nousee maa, joet meriin vaeltaa Niin kaiken isä kaarnalle elon antoi Kylmästä puusta veisti suvun ihmisen Kun veljet vielä lauloivat Loistosta syntymän Jo lehdissä saarnen Tuuli surmasta supatti Lihasi ripustaa saat Silmäsi kaivoon hukata Et edes taikuudella tai tiedolla Voi kaihtaa kuolemaa Syttyy taivas, halkeaa maa Meret tulvii paikoiltaan Vaipuu laulu pohjolan Vain noustakseen Uuteen loistoonsa.