---

On vain tämä tie,

sen kahleet käsissä loppuuni kuljen.

Elämä minut väkisin makaa, alistaa.

Naulat neljän tuuman käsiä hakkaa, naulitsee.

Jos vain tuntisin tuskaa,

sen viiltävä kipuni palkitsee.

Voi kuinka suotta koittaa selvitä

tämän kaiken keskellä,

ydintalvet, ja vanhoillisen uskon valtiaat,

taivuttelevat tahtoonsa hyväuskoisen maan.

Ja minun voimani ovat kaikonneet,

olen valuttanut liikaa nesteitä itsestäni,

ja kun vedän käteen katsellen, ja ajatellen

sinua, saan vain lisää haavoja,

tunnen vain enmmän tuskaa.

Viiltelen itseni täyteen,

hukun tähän elämäksi kutsuttuun hautaan,

sen mustiin laineisiin, jotka lupaavat

jotain onnesta.

Onneksi saan vihdoin hukkua,

saan vihdoin kuolla.

Kaikki on kuihtuva elämän edessä,

suotta helmeä miekka tavoittaa.

Häpäisty kehoni, likainen mieli

on poissa kaikki, ei sitä voida tavoittaa.

Kuihdu tässä, loppuun pala vaan,

olen poissa, vihdoin vaginat

masentuneiden neitojen kostuvat.