---

Tämä soturi sanattoman sielun katsoo kaukana ikuisuuteen

Kuolema korjaa varjoonsa autioituneen maan

Minä vien teidät katsomaan tätä surun valtakuntaa

Jonka varjoista pimeys tulvii tummana huntuna vaan

Syyllisyys ei armoa anna hetkenä viimeisenä

Kannan painavan taakkani mielen

Nielen katkeruuden

Seison kasvotusten vastaan pimeyden seinää

Tunnen nyt on mieleni musta

Tämä tuska kuoleman varjon…

Tämä tie vie valtakuntaan unohduksen ainaisen

Vastaa vain kaiku huutoon metsän pimeyden

Näki mies näyn edessään

Hahmon synkän verissään…

Ei varjoa pedon valtavan

Vaan itsensä kuoleman…

Tuonen tiellä kapealla

Ei reitiltä poiketa voi…

Läpi hämärien maiden

Astumme portista tuonelan

Nimi kiveen kirjoitettu on

Maa peittää ruumiin vartalon

Viimeisellä matkallaan ei valoa nähdä saa

Vain arkun kansi peittonaan

Saattajansa hiljaiset verkkaasti etenee

Vain kellot kuoleman nyt soivat suruaan

(hidas painostava osa)

Käy askel ruumista pois

On pimeys hänen kanssaan

Vain vihan kirous jää

Kangistuu ruumis kylmään

Ei sielu kipua tunne

Täältä unohdukseen

Ei Riivaa pelkokaan

Kun katson tummaan veteen

Ei nimeen ihmisyyden

Voi pahuuttaan näyttää

Vasta jälkeen kuoleman

Nämä arvot täyttää

Nyt kruunun päästäni nostan

Tuskan veren vuodatan

Ja murhaajalleni kostan

Hänen sielunsa varastan

Ei enää säälille valtaa

Kun susi raatelee

Lumi peittää maan

Ja soturi rauhansa saa…