Yksi nimi yli muiden irvihampaan taikaluiden Arka viisas rajan takaa hukka tietää missä makaa. Hornansavut ilmaan haihtuu tuntemukset pelkoon vaihtuu. Laumasielu, korpeen tarpoi Kalmantassu aarniin arpoi. Yksin vainen kera kalman karttaa kaiken karttaa hallan. Vetää vainua ja tuskaa kiilusilmä näkee mustaa. Käyttää otus kitaa jylhää kuuntelijaa kalma kylmää. Onnistuuko lihan kaato jääkö jälkeen pelkkä raato. Nokihaaska se osansa ottaa söipä hukka kurrea tai rottaa. Katsovat taas toisiansa silmään romanssia siitä ei saa millään. Ahman jälki vastaan huiskaa siitä susi suven muistaa. Suolla siellä pinnallansa päärme kumpi voittaa peto vaiko käärme. Riutuu yksin syntiturkki Kalmantassu karvalurkki minne johtaa minne vie yksinäisen suden tie.