Weri puhalsi sen viattoman sydämmestä, ja hän vaipui murhamiesten käsihin
Se onnettoin waimo waipui laattialle ja waikeroitsi surkiasti,
mutta ei rukouxet, ei kyynneleet, ei walitus eikä weri
tainut lepyttä murhaajan julmaa sydäntä
He kannoit yhdestä neuwosta rumihin sänkyhyn ja wiritit niihin walkian.
Woi hirmuisia töitä!
He uhraisit itsensä synnille ja Perkeleelle.
He ylönkatsoit kaiken nuhteen ja tallaisit Testamentin-Weren jalkainsa ala.
Ei heidän nälkänsä sammu ilman murhata eikä janonsa ilman werta.
Heidän täytyy Cainin kansa kauhiasti huutaa!
Heidän murhakätensä owat nytt poikki hakatut, ja heidän werensä wuodatettu.
Nämä poikki hakatut kädet ja päät pitä nyt naulittaman steilein nenään ja heidän rumihinsa pitä runkorattahille asettaman.
että heidän werta janowat silmänsä korppeilta ulos kaiwettaisihin
ja heidän rungonsa tulis koirille ruaxi.
Pahuus ja turmelus jo lapsudesa wataisi heitä, jotka wijmein upotti heidät
nihin julmimpihin pimeyden töihin.
(Pyhä Ramatu Doctorin, Prowastin ja Kirkkoherran Kokkolasta, Anders Chydeniuxen Puhet, Kronbyn Mestaus paikalla pidetty: (1786))