---

Tänäänkö se koittaa?

Hulluuteni liekki

Poistuu maailmasta

Enkä siihen enää palaa

Opitusta todellisuudesta todellisuuteen

Harhojen näkijästä niiden repijäksi

Turhuuden poisloitsija

Tyhjyyden esiinkutsuja

Mustaan uneen joskus vaivuin

Nytkö sieltä nousen, raunioista, alasti?

Pimeyden hetkessä

Alusta loppuun

Aluton, loputon nykyisyys

Aika aina muuttumatta

Minuuden harhat esilletuodut

Toiseuskin aina poissa

Vaheen verkot ja niiden juuret

Takaisin nivoutuvat loputtomissa solmuissa

Ei ole mitään muuta kuin

Vain varjoja ja tuhkaa

Et ole siinä enää, oletko koskaan ollutkaan?

Luon sinut aina uudestaan

Tässä kuolleiden henkien läsnäollessa

Näen kirkkaasti läpi maailman verhojen

Pimeyden läpitunkemana

Aina siihen kietoutuen