---

Kuljen pimeää puolta

Ja syvissä, sinisissä vesissä kahlaan

Ei loista valo auringon

Harmaan harson läpi

Sinne kammioon jossa elämä kitui

Sinne hautautuu mieli aina syvempään

Millä kaivat ulos sen kallostasi

Mikä sen sisällä sikiää

Millä viillät ja raastat sen irti

Joka mieltäsi myrkyttää

Millä pakenet sitä kaikkea

Ilman terää kiiltävää

Mihin turvaat silloin

Kun kaikki on pimeää

Roihuaa viha voimakkaana

Ja liekehtii kauas horisontista

Sen siivet minua kantoivat

Vaikka samalla sieluani poltti

Se roiskui, se riepoi

Mutta eteenpäin työnsi

Mutta raivon palaessa kirkkaana

Käy vähiin nopeammin soihtu

Kohti sitä lopullista surmaa

Kohti sen toivotonta lohtua

Se loistaa pimeämpänä

Kuin mustinkaan yö

Kuusiston alle varjoon

Repimään rikki se kaikki

Riistämään nahastaan henki

Elämä sammuttamaan