---

on isälläni siivet kullanhohtoiset

ja äidilläni ääni äänetön

ovat silmäni nähneet maan taivaalta

ja taivaan maasta

ovat jalkani astuneet

teille jäätyvän lumisille

sekä räiskyvän tulisille

ei polkua keskimmäistä

ole helppoa erottaa näistä

sokkeloista

karmisista onkaloista

mädäntyvistä tuulista

valheellisen jumalan huulista

ja hulluudesta

jossa tyhjälle valtaistuimelle

lasittunein silmin kumarretaan

mysteeriverhoon kietoutunut näkemättä jäi

fanaattinen hullu suitsukkeihinsa tukehtui

vaan ei Mestarin todellinen alttari

jää naamioiden poistajalle harhaksi!

jääkruunuksi

tuliseksi

tappuraiseksi

kunnioitettavaksi

todellinen tieto itsensä julistaa varmaksi

ykseyden kaava on todellakin täydellinen

palvojalle ymmärryksen kautta totaalinen

täysikuu

joka lausuu

sanoja ajattomia

sieluttomalle tajuttomia

joka kelluu lammessa

kullanhohtoisessa

tähtien matkassa maailman ristille

tuossa sielun peilikuvassa

antaen muotonsa Mestarille alussa ja lopussa

pelastajallemme

yön syleilijälle

ristin aukaisijalle

sanat kumaralle

huudan ylistystä

lukkojen avaajalle

pitkän tien tummakaapuiselle vartijalle

tuolle pimeydessä kolkosti nauravalle

ajan harhan poistajalle

maailmansuoni pulppuaa vertansa Graaliin -

kultaiseen pikariin

ja kun tartun vasemmalla kädelläni rituaalitikariin

on oikea jo ojennettuna Hänelle

monihaarainen on se elämän puu

jonka salaisuuksia ratkon tähtikirjoilla

oi Äiti Kuu

ja kun salaisuus paljastuu

ei Yhden täydellisyyttä varjosta mikään muu...